"Finnegans Wake", näytepiste 2
James Joycen romaani (1939) kuvaa toista ääripäätä , lähestymistä "ääretöntä lämpötilaa", fraktaalisia pölähdyksiä: siinä on kehämäinen rakenne, heijastellen Joycen syklistä historiankäsitystä ... ehkä jopa ihmisen identiteettiä? Romaanin juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä ... "ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo tai 'kertooko' se mistään tai onko se edes 'luettavissa' missään sanan tavanomaisessa merkityksessä". valoa päin kohti säteilyn lämpöä loistavaa loihtivaa karismaa ylevästi yhä ylöspäin mikä voisi mennä vikaan miksi siivet eivät riitä? esimerkiksi Joycen kirja kulttuurinen säkenöivä esikuva uusi mahdollisuus johti oivalluksiin uuden luontiin kautta koko sivistysuniversumin ja edelleen ajattelun pyörteilyyn viipyilyn vilistelyn huipennukseen mutta toisaalta siipien sulamiseen ikaroksen katastrofiin liian lähellä aurinkoa kun ajattelun ajattelu ei ole järje