Tekstit

"Finnegans Wake", näytepiste 2

James Joycen romaani (1939) kuvaa toista ääripäätä , lähestymistä "ääretöntä lämpötilaa", fraktaalisia pölähdyksiä: siinä on kehämäinen rakenne, heijastellen Joycen syklistä historiankäsitystä ... ehkä jopa ihmisen identiteettiä? Romaanin juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä ... "ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo tai 'kertooko' se mistään tai onko se edes 'luettavissa' missään sanan tavanomaisessa merkityksessä". valoa päin kohti säteilyn lämpöä loistavaa loihtivaa karismaa ylevästi yhä ylöspäin mikä voisi mennä vikaan miksi siivet eivät riitä? esimerkiksi Joycen kirja kulttuurinen säkenöivä esikuva uusi mahdollisuus johti oivalluksiin uuden luontiin kautta koko sivistysuniversumin ja edelleen ajattelun ajattelun pyörteilyyn viipyilyn vilistelyn huipennukseen mutta toisaalta siipien sulamiseen ikaroksen katastrofiin liian lähellä aurinkoa --- käsittämätön loisto j

"Vuonna 1984", näytepiste 2

  George Orwellin romaani (1949) on kaunokirjallinen visio edellä esitetystä "äärettömästä paineesta" , esimerkkinä kollektiivisen "mielen meren" pohjasta, missä kaikki on totalitarisoitunut: hienovireisyys on korvautunut selkeydellä, mieli järjellä ... jolloin loppujen lopuksi merkitykset ovat korvautuneet mielettömyydellä. Kaikkiallisen kontrollin kiteytymä Isoveli valvoo että jokainen pysyy lokerossaan ... kaikki on granuloitunut ja jämähtänyt paikalleen ... jopa kieli. abstraktiot palautettava konkretiaan käsitteet saatava elämään heijastumat herätettävä mielessä eloon tulkiksi tarvitaan taiteilija näkemään sielunsa silmillä kirjailija voi mielikuvituksellaan avata myös äärettömän paineen olemuksen  kirjassa vain yksi hetkellinen todellisuusnäkymä yksi mahdollinen toteuma kuin tieteilijän neulankärkianalyysi havaitsijavaikutus kentänromahdus vitaaliteoreetikon intuitio mahdollisuus yleistää löytää muitakin yhteyksiä palauttaa kenttä voidaan hakea voimia tulkita

"Unien tulkinta", näytepiste 2

Sigmund Freudin kirjoittama kirja (alkuperäinen 1899; lopullinen versio 1930) on psykoanalyysin perusteos . Eräs sen keskeinen käsite on "torjunta": uni voi paljastaa alitajuntaan työnnetyn liian pelottavan asian. Freud taisikin osua liian lähelle totuutta, aivan ytimeen ... niin yllättävää on nykytieteen tähän teoriaan kohdistama "systeeminen torjunta": se on tuomittu pseudotieteeksi ... ja "vitaalisuudesta" on tullut kirosana psykologiassakin. Freudin analyysitekniikka "vapaat mielijohteet"  osoittaa unen "mielekkääksi psyykkiseksi rakennelmaksi" unisymbolit tiedostumattoman pintaan pulpahduksia tarvitaan vain "sanakirja" unten symbolikieleen? mutta onko unten mielekkyys vain haavetta unelmaa umpikujaa pelkkää mielen puhdistusta pakkaamisen ylijäämää viihdytystä levon jämillä päivänjäänteillä parhaimmillaan kaunista turhuutta siivoamisen sivutuotetta ajattelun harjoittelua painajaisten välttämiseksi tarvitaan erilainen alku

"Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta", näytepiste 2

René Descartesin tavoitteena oli löytää tukeva pohja varmalle tiedolle (1641) . Hän oli rationalisti, joka pyrki järjestelmällisesti epäilemään kaikkea mahdollista; häntä on sanottu uuden ajan filosofian ja myös modernin tieteen perustajaksi. -- Äärimmäinen johdonmukaisuus johti hänellä kuitenkin uudenlaisiin ajattelun rajoitteisiin: kuulemma mieli ja ruumis viestivät keskenään käpyrauhasen välityksellä, "koska ihmisruumissa ei ole ainuttakaan turhaa osaa"! edellä katharsis puhdistuminen kylmässä vedessä hetkellinen katseen kirkkaus näkymä syvyyteen läpi torjuttujen alitajunnan kerrostumien varma tieto minulle subjektiivinen todellisuuteni superego kyseenalaistamattomana supersankarinani supervoimaani hyödyntäen superkatseellani olen nähnyt kaikki on jatkuvaa sumua superoletus: sama sumu jatkuu äärettömiin hallitsee kaikkea on todellisuuden perusolemus ja superaloitus: polttopisteenä tasainen laaja-alainen puristus ei "tieteellinen neulankärki" --- Descartesin varma

"Solaris", näytepiste 2

Stanislaw Lemin psykologisessa tieteisfantasiassa (1961) keskeisessä roolissa on "tietoinen meri" . -- Mitä tämä voisi tarkoittaa, miten sellainen hajautuneessa hahmottomuudessaan voisi esimerkiksi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa? -- Solaris kommunikoi suoraan tarkkailijoidensa alitajuntaa manipuloiden ... taas, ajatusten toisintaminen saa asiat eloon mielessä ... ne peitetyimmät kauhut inkarnoituvat omassa todellisuudessani ... j a pelottavin kysymys: mitä se ajattelee minusta!  taas herääminen pimeässä metsässä nuotion sammuttua märkänä kurjana sateen kastelemana aamu-uinnilla sukellus kokonaisvaltaiseen todellisuudentäyttävään kylmyyteen pimeys syvyyden päällä uusi oivallus havahtuminen taas toiseen todellisuuteen  vitaalitodellinen laajennettu empatia vesikin on elävä kai siis myös vuorovaikuttava millainen on tietoinen meri ilman aistimia ja toimilaitteita? "yksikään ihminen ei ole saari" mutta ihminen on kala ihminen on meri ja vesi ei mitään tai mieluummin

"Alkeet", näytepiste 2

Eukleideen laatima geometrian oppikirja (n. 300 eaa.) asetti muodot kaikelle sen jälkeen tapahtuneelle matematiikan tekemiselle: liikkeelle lähdetään määritelmistä, ja aksiomat valitsemalla rajataan "maailma", jonka ominaisuudet vähitellen paljastetaan deduktiivisesti, todistamalla teoreemoja yksi kerrallaan ... apuvälineinä nyt ainoastaan harppi ja viivoitin. -- Mutta voidaanko kuvitella että näillä lähtökohdilla olisi jotakin tekemistä todellisen elämän ilmiöiden kanssa? iltanuotion sammuttua siellä metsässä täydellisessä pimeydessä pinnistelen aistejani olen kuulevinani jotain ja yhtäkkiä todellisuus on tässä minä olen tässä oivallan kaikki on vuorovaikutusta Descartesia mukaillen "aistin siis olen olemassa" Berkeleytä mukaillen "aistin siis maailma on olemassa" kuulo erityisasemassa: puun kaatuminen tekee sen olevaksi pimeydessä mutta ei tyhjyydessä tabula rasalla kuulokuvia mielikuvia ... ja uusi mieliajatukseni: empatiaa ei pelkästään kyky asettua t

"Iloinen tiede", näytepiste 2

Friedrich Nietzsche kuvaa esipuheessaan kirjaansa (1882) "huvitteluksi kauan kestäneen puutteen ja voimattomuuden jälkeen". Hän pohtii "ikuista paluuta": mitä jos joutuisi kokemaan teon seuraukset loputtoman monta kertaa ... universaalina totuutena tämä olisi "raskain mahdollinen taakka mitä voi kuvitella". Näin hän käytännössä toteaa että muuttumaton malli olemisen ohjenuorana olisi sietämätön ... että evoluutio tarjoaa riemastuttavan paon mahdollisuuden. "paratiisissa" pelkkää Hyvää Tietoa makeita happamia omenoita omenapiirakkaa omenahyvettä omenapahetta ikuisesti --- kirkko sanoo ajettiin pois mutta taisivatpa karata seikkailuun etsimään uutta tutustumaan muihin kokemaan myös varjoa madonnan hymy eheyttää säilyttää luostarit muutoksen pysäyttäjiä naurava neitsyt pelottaa rikkoo hypnoosin Econ Ruusun nimi: miksi Aristoteleen komiikka-analyysi katosi? nauru tarttuu kuin virus ikiaikainen yhteisön yhdistäjä mielten synkronoija mutta myös kiihdy

"Lajien synty", näytepiste 2

Charles Darwinin teos (1859) ei ollut ensimmäinen jossa lajinkehitystä spekuloitiin , mutta se oli laajin ja vastaansanomattomin ... ja kohtasipa sekin laajaa vastustusta, esimerkiksi kyseenalaistettiin vaadittava maapallon valtava ikä. -- Hyvä esimerkki "evoluution evoluutiosta", ajatushistorian edistymisestä, onkin että oikeastaan vasta 1900-luvulla voitiin tieteellisesti vastata kysymykseen "kuinka Auringossa voisi riittää hiiltä poltettavaksi vuosimiljooniksi". vaikka tuntuisi muinaiselta menneisyydeltä alkusyntyä tapahtuu juuri nyt enemmän kuin koskaan kilpailu vain on kovempaa melkein kaikki juuritaan syntyynsä Dobzhansky elämää kuvaa evoluutio Fromm myös ihmistä kuvaa muuttuminen evoluutio itsekin on evoluutiossa elää kehittyy  muuttumisen muuttuminen muuttuu tieteenfilosofiakaan ei enää kuhnilaista neokyberneettinen monimuotoisuus on koeteltu hyväksi havaittu mutta vielä villimpää monimuotoisuutta tehokkaampaa lisääntymistä tarjolla ei korrelaatiopohjaista v

"Elämää metsässä", näytepiste 2

Henry David Thoreaun kirjoittama kirja (1854) on pohdintaa yksinkertaisesta elämästä luonnollisessa ympäristössä. Se puristaa kuluneen ajan yhteen kalenterivuoteen ja käyttää neljän vuodenajan kulumista ihmisen kehityksen vertauskuvana. Kirjan edustamassa "amerikkalaisessa transsendentalismissa" romantiikka yhdistyy uudistukseen korostaen yksilön subjektiivista intuitiota ja tunnetta: miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa. taustaksi Juicen säkeitä ajatuksen säikeitä "mä lähden maalle jos vain lupaat kyydin kaupunkiin" ... "jotenkin kireellä oudolla vireellä sielussain city soi" ... "halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun" --- nyt aiempi työ kirjattu vähitellen pienet yksilöt puut ovat muuttuneet suureksi systeemiksi metsäksi pelottavaksi abstraktiksi siellä asuvat omat pedot ylivirittynyt menestymisen kiiltokuori kaiken suorittamisen pinnistelyn jälkeen keikarin on oivallettava alastomuus hyväksyttävä heikkous h

"Monadologia", näytepiste 2

Gottfried Leibnizin filosofinen pääteos (1714) määrittää hänen filosofiansa sisällön parhaiten : siellä kuvataan "monadit" eli metafyysiset jakamattomat "hengen atomit". Vaikka oli toinen differentiaalilaskennan keksijöistä, hän ei soveltanut derivaattoja tai integraaleja atomeissaan (ajautuipa vain katkeraan riitaan Newtonin kanssa), "tajunnalliset alkiot" olivat pelkkää "tietoisuutta" ... sovelletaan nyt uusia työkaluja aineen ja hengen yhdistämiseen, uudenlaiseen atomioppiin. ajattelunkin evoluutio rajoitteista optimoituviin voimiin kreikkalainen kiteytys olevan atomi on välttämätön looginen pakko Newtonin jälkeen rajaton jatkuvuus on sittenkin mahdollinen kuitenkin uudestaan atomit takaisin jonkinlaisena aaltopakettina vähän kuin fotonin kanssa Newton Einstein valo on hiukkasia Huygens Maxwell valo on aaltoja nykyisenä kompromissina kaksoisluonne alasvetävä atomien raskas maa ylösvetävä fotonien kirkas ilma syvemmällä niin kuin myös korkeamma