"Elämää metsässä", näytepiste 2

Henry David Thoreaun kirjoittama kirja (1854) on pohdintaa yksinkertaisesta elämästä luonnollisessa ympäristössä. Se puristaa kuluneen ajan yhteen kalenterivuoteen ja käyttää neljän vuodenajan kulumista ihmisen kehityksen vertauskuvana. Kirjan edustamassa "amerikkalaisessa transsendentalismissa" romantiikka yhdistyy uudistukseen korostaen yksilön subjektiivista intuitiota ja tunnetta: miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa.


taustaksi Juicen säkeitä ajatuksen säikeitä

"mä lähden maalle jos vain lupaat kyydin kaupunkiin" ...

"jotenkin kireellä oudolla vireellä sielussain city soi" ...

"halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun"


---


nyt aiempi työ kirjattu

vähitellen ympäristö on muuttunut koskemattomaksi metsäksi

pelottavaksi

siellä asuvat omat pedot


ylivirittynyt menestymisen kiiltokuori kaiken suorittamisen pinnistelyn jälkeen

keikarin on oivallettava alastomuus

hyväksyttävä heikkous heittäydyttävä armoille

luovuttava ennakkoasenteista tieteilijän kyynisyydestä aistimaan todellisuutta


mieli on avattava ei vain nyt vaan tässä

katsomaan ympäröivää luontoa paratiisia

monimuotoisuuden kulta-aika on kauneimmillaan

kesä jatkuu ... kesä


---


hiljentyminen puolimatkassa tasapaino menneen ja tulevan välillä

tähän asti vitaaliteoriassa ajan rakenteet ovat monimutkaistuneet

on ehkä aika rohkaistua koettamaan jotakin uutta

kohti selkeyttä laajaa näkymää ulos metsästä toiseen reunaan


tai ei pidä pyrkiä mihinkään

pakottamaton silleen jättäminen

uuden suunnan vaistoaminen

pidättelyä virtauksen odottamista


pysähtyminen

syytä nähdä mikä on tärkeää

arvokasta ilman hintaa

tuotteistamatonta markkinoimatonta elämystä


iltanuotion hiipuessa

pimeydessä hiljaisuutta kuunnellessa

jotakin tarinoitakin alkuperäisempää

muutun supersankariksi batmaniksi toiseen todellisuuteen


---


... mutta onko tämä "agrikulttuurista omimista"

toisille kuuluvan oman hyödyntämistä?

ainutkertaisen ulosmittaamista

mulle heti kaikki nyt


olen etuoikeutettu

en ansaitse tätä

mutta pelkkä kiitollisuus riittää

ja pyrkimys vielä parempaan


ainoa velvoite halu eteenpäin merkityksiä etsien

häpeilemättä anteeksipyytelemättä

yhä uusien jälkien näkeminen

ja jälkien tekeminen


katharsis

tätä on ihmisenä oleminen

ja oivallus

se ei ole keltään muulta pois


jokaisessa subjektiivisessa mielessä uudestaan

sama ainutkertaisuuden mahdollisuus

luonnon ylenpalttisuus vain jokaiselle

kun herää näkemään aina toistuvan uudestisyntymän


---


keväinen metsä 

ihmetys uuden elämän edessä

vaikka horisontti ei ole näkyvissä

ymmärrys edessä olevasta tietämisen seikkailusta


kaikkiallinen luonto versoo ympärillä

mitään ei näy mutta koko viidakko pursuaa linnunlaulua

pakahduttava olemisen riemu kylvämättä ja niittämättä

niillä on jotakin kerrottavaa


keskellä metsää mihin vain voi edetä 

tutusti valoa päin aurinkoa kohti ... mutta tällöin suunta vaihtelee?

pimeän puoli on eri tavalla kiinnostava kokonaisvaltainen vähän pelottava

vain satunnainen ryntäily joka suuntaan on eksymistä kauhun kasvua ... koetaan se ensin



Seuraavaksi:

"Lajien synty", näytepiste 2


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Herakleitoksen fragmentit", näytepiste 2

"Iloinen tiede", näytepiste 2

"Idiootti", näytepiste 2