"Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet", näytepiste 2

Isaac Newton kutsui itseään teoksessaan (1687) vielä luonnonfilosofiksi, mutta samalla hän oli ensimmäinen moderni tieteilijä ja fyysikko: hän määritteli mitattavat keskitetyt muuttujat maailman kuvaamiseen, ja loi samalla työkalut, derivaatan ja integraalin, niillä operoimiseen. -- Nyt on ehkä aika uudelle syklin vaiheelle, takaisin metafysiikkaan: emergenssin olemukseen olemisen ja mitattavuuden rajalla.

hetken helpotus ... filosofoinnista takaisin konkretiaan

tukevalle pohjalle

matemaattinen selkeys (tai hämäys kuin Eulerin jumalatodistus?)

ennen uutta hyppyä

kuuliaisesta haahuilevasta empirismistä yltiöpäiseen suunnattuun rationalismiin 

mekanistisen atomistisen tieteen jälkeen luottaminen vitalistiseen holistiseen emergenssiin

samat työkalut derivaatta integraali samat tulokset painovoima liikelait

vietynä pidemmälle äärirajalle ja sen yli

metamorfoosi mekaniikasta dynamiikkaan vitaalifysiikkaan

siirtyminen rajoitteista voimiin

kovasta tieteestä pehmeään

kuunylisen kuolleen tyhjiön abstraktion muuttuessa maanläheiseksi elävän veden konkretiaksi

visio uudesta vitaalitieteestä

irrottaminen kiintopisteistä

kohti puhdasta muuttumista

kuten koko blogissa

---

derivaatta on kuin hakku

särkee pakottaa muutokseen

paljastaa kätketyt energiavarannot potentiaalisen

rei'ittää säiliön saa veden virtaamaan tekee aktuaaliseksi

se on myös kuin tuli

lepoon vetäytyneen vipusen koestin

yhä syvemmällä mahassa

pakottaa avaamaan tarinoiden arkun salaisuuksien aarteet

ja se on myös kuin vesi

pisaroiden fluksioiden järjetön määrä lopulta läpäisee kallion

päättymätön derivaattaketju

johtaa emergenssiin laadulliseen harppaukseen

prosessifilosofian kohteena muutos

vitaalifilosofian kohteena muutoksen muutos 

jolloin myös muutoksen muutoksen muutoksen muutoksen muutos

täryjyrä käynnistyy

äärettömän kautta inverssi

pohjasedimentin pehmittyminen möhkäleen irtoaminen

uusi näkymä matematiikan huikeuteen luonnon kieleen avainsymboli joka luo todellisuuden

aika syntyy

---

integraali on kuin liima 

sitoo yhteen irronneet pirstaleet edes osan niistä

karkeistaa silottaa tiedon menneestä 

mahdollistaa mallin

muisti on inertiamatriisi liikesuureiden kovarianssi yhteiskäyttäytymisten odotusarvo

jossa odotusarvo on integraali yli ajan jaettuna kestolla

huoli on todellakin kokemusten massa

toisenlainen elementaarinen emergenssi

merkitysenergialla sama hahmo kaava kuin mekaanisella kineettisellä energialla

erona viskoositermi liike pysähtyy kuin vedessä

Aristoteles oli sittenkin oikeassa

ehkä myös määritellessään elämän

mielen gravitaatio

pyöriminen huolten ympärillä

outo attraktori

ihmisen identiteetti

---

systeemi muodostuu edellisistä

kykynä tiristää energiaa ympäristöstä 

oppia mallipohjainen säätö

näiden tasapainona

idealisoitu jatkuvuuden laki muuttuu realistiseksi vaimenemisen laiksi

yksittäisen voiman ja vastavoiman laki muuttuu kokonaisvaltaiseksi kellutuksen laiksi

näitä voi koota päällekkäin

säätö vetää ylös nostaa pystyyn askel kerrallaan kävelemään vetten päällä

kokonaisuus optimoi

maksimoi imetyn energian

minimoi pystyssäpitämiseen tarvitun energian

ketjun yhdensuuntaistuessa painovoimaa vastaan selkä suoraksi

datapohjainen neokyberneettinen adaptaatio

parametrit kelluvat signaalien jatkuvassa pommituksessa antihaurastumassa

kuin veden paineen holistisessa puristuksessa liukuen jousitettuna voimien varassa

emergenssitason tamppautuessa tukevaksi Wittgensteinin tikkaat voidaan potkaista pois

---

evoluutio kaikkiallinen muutos luonnehtii elämää parhaiten

pursuu keksii konstit kaikki maa versoo myös kuivin fysiikka

Lagrangen mekaniikka monimuuttujaiseksi energiaperustaiseksi

Hamiltonin mekaniikka vielä pidemmälle holististen voimien varaan

miksei suoraan ansariin tietokoneeseen

alusta tekoelämälle virtuaalivitaaliluonnontieteelle

matemaattinen koneisto pitää stabiilina synnyttää energiavirtauksen ja semantiikan

elämän louhos meren pohjassa uusi eldorado

tekoevoluutio monimuuttujainen oppiva PInDm-säätäjä?

älykkään suunnittelijan työkalu kohti uudenlaista rakenteistumista?

insinöörin innokkuus zeniläinen nöyryys mitä saadaan aikaan?

ei voi arvata

vielä yksi mahdollinen emergenssin suunta statistisen mekaniikan kautta

makrotason lämpötila verrannollinen mikrotason yksilöiden kineettiseen energiaan

makrotason paine verrannollinen mikrotason yksilöiden määrään

avautuu visio outoon haarautuvien vaihtoehtojen evoluutioon tästä myöhemmin lisää

Seuraavaksi:

"Monadologia", näytepiste 2