"Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta", näytepiste 2

René Descartesin tavoitteena oli löytää tukeva pohja varmalle tiedolle (1641). Hän oli rationalisti, joka pyrki järjestelmällisesti epäilemään kaikkea mahdollista; häntä on sanottu uuden ajan filosofian ja myös modernin tieteen perustajaksi. -- Äärimmäinen johdonmukaisuus johti hänellä kuitenkin uudenlaisiin ajattelun rajoitteisiin: kuulemma mieli ja ruumis viestivät keskenään käpyrauhasen välityksellä, "koska ihmisruumissa ei ole ainuttakaan turhaa osaa"!


edellä katharsis

puhdistuminen kylmässä vedessä

hetkellinen katseen kirkkaus

näkymä syvyyteen läpi torjuttujen alitajunnan kerrostumien


varma tieto

minulle

subjektiivinen todellisuuteni

superego kyseenalaistamattomana supersankarinani


supervoimaani hyödyntäen

superkatseellani olen nähnyt kaikki on jatkuvaa sumua

superoletus: sama sumu jatkuu äärettömiin hallitsee kaikkea on todellisuuden perusolemus

ja superaloitus: polttopisteenä tasainen laaja-alainen puristus ei "tieteellinen neulankärki"


---


Descartesin varma tieto "ajattelen siis olen" josta karteesinen rationalismi

mutta vain ajattelun maailmassa voidaan ajatella noin

perustavampaa ennen sanoja käsitteitä ajattelua on merkitysten puristus

uudeksi pohjaksi evolutiivinen eloonjääminen kyky selvitä hengissä


ihmisen käsitteiden kielen ulkopuolella holistiset jatkuvat voimat

alapuolella esimerkiksi osmoosi pyrkimys kompensoida poikkeamat

yläpuolella hypnoottinen yhteistahto ympäristön armoilla olevan yhteisön elinehto

systeemin koossapitävä periaate negatiivinen takaisinkytkentä halu väistää uhkaa


väliin pureutuu ihmisen todellisuus

havaintoaineiston massan machilainen järkähtämättömyys

vain täällä elää emergentin järjen illuusio kiinteistä keskitetyistä muuttujista

kuitenkin vaikka kuinka puristelee turvepaakusta menee neula läpi


"hyvä ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää sielullista epävarmuutta"

puristuksen painekattilassa muhii ymmärryksen assosiaatioiden keitos

kyky säilyttää kielen alkusyntyisyys luomiskyky riippuu kulttuurista

mahdollisuudesta aistia hyväksyä hitautta herkkyyttä


voittajakansa ajattelee terävästi "taistele tai pakene"

orjakansalla järki ei tee valintoja vaan vaisto neuvoo "pakene ja jää henkiin"

syrjässä on turvallista koostaa maailmasta kokonaisvaltaista jatkumoa vesien velloessa

jäävesi ja lähdevesi yhtä aikaa ilman kenttien romahtamista


---


Descartesin dualismi aine-henki

nyt taas mennään kauemmas kohti mielen menneisyyttä kun ontologia ja epistemologia olivat vielä yhtä

tarvitaan parempi duaalipari jossa mukana konkreettinen jatkuva merkitysenergia

nämä sitten menevät käsi kädessä kohti olemattomuutta äärettömän pientä jatkumon alkua hämäryyttä:


eläminen oleminen - dynaaminen tasapaino "tanssin attraktio" holonisen emergenssitason perustaksi

elin olin - perustuen subjektiiviseen todellisuuteen sidottuun pitkän ajan kokemusten malliin

elimme olimme - taas kohti havaitsijan edellyttämää sumeaa kollektiivisuutta jossa yksilöt eivät erotu

elämöimme olemoimme - kohti olemassaoloa näkymistä pakottamista vuorovaikutukseen vaikka ärsyttämällä!


vielä kauempana lähempänä alkusyntyä vielä laajempi fraktaalitasojen yhteensulautuminen

"systeeminen Haeckel": ihmismielen kehitys seuraa maailmanhengen evoluutiota 

vieläkin kauempana sfäärien yhteensulautuminen ennen kalevalaa väinämöinen olisi sulanut vipuseen

fysiikka ja "psykiikka" samaa juurta ikiaikaisessa toisiaan ruokkivassa takaisinkytkennässä


Sapir-Whorf -hypoteesin mukaan kieli suodattaa havaintoja muokkaa todellisuutta

"systeeminen Sapir-Whorf": sisäinen ja ulkoinen maailma ovat muovautuneet yhdessä havainnan alusta asti

optimoivassa todellisuudessa säilyvät parhaiten merkitystä välittävät virtausten verkon solmupisteet

tarvitseeko Wignerinkään ihmetellä miksi matematiikan kieli kuvaa niin hyvin maailmanhengen luontoa?


analogia kuvaa samankaltaisuutta homologia pidemmälle menevää samasyntyisyyttä

pintaa syvemmältä periytyvää historian perustelemaa samankaltaisuutta joka on enemmän kuin sattumaa 

laajennuttuaankin heijastelee yhä samaa synnyn hehkua ilmarisen ahjossa

homologiat parasta semioosia kuvastaen holonisen attraktion yhteisevoluutiota yhä abstraktimmaksi


"aivan ensimmäisen filosofian" ensimmäinen ontologia ja ensimmäinen epistemologia kuin muna ja kana 

ontogeneesi seuraa epistemogeneesia epistemogeneesi ontogeneesia

evoluutiossa pienet värähtelyt hidastuvat monimutkaistuvat vähitellen laajemmiksi sykleiksi

taajuus hidastuu vajottaessa pohjaan kohti jäykistymistä kivettymistä


---


Descartesin työkalu "analyyttinen geometria" ja karteesinen koordinaatisto

skooppi ja suodatin kieli nähdä todellisuus uudella tavalla

selkeän ajattelun modernin tieteen ja matematiikan perusta

kiinnittää kaiken paikalleen absoluuttiseen paikkaan ja absoluuttiseen aikaan luupin alle


nyt kehys sameaan ajatteluun "synteettinen geometria" 

ei kiinteitä pisteitä vaan vektoreita suuntia vaimentavia voimia kaiken tahmaavaa liimaa 

psykedeelisesti vapausasteiden suuntaan venyvä vitaalinen surreaalitopologia

koordinaatisto "äärettömään laskeutumiseen"


kaikki pohjatonta pehmeää kuin suossa

malli tamppautuvalle emergenssitasolle voimien kannattelulle tirsuvalle lietteelle

"turvepaakku" on jouhipatja fraktaalisten holististen joustavien säätösilmukoiden kudos

syheröityneiden silmukoituneiden tarinasäikeiden kannattelema


"taajuus" on ajan silmukoiden tilastollisen toistumisen parametri 

fraktaalisten aikakausien akseli evoluution epookkien indeksi

kirjavuuden kaleidoskooppi 

näyttää sfäärien monimuotoisuuden samalla spektrin jatkumolla


ajan virtaus ajassa muuttuu akveduktioksi yli aikakausien punasiirtymäksi yli avaruuksien

vähittäinen syklien monimutkaistuminen hidastuminen massan kasvaessa taajuuden laskiessa

monimuotoisemman tarinan kehys pitenevän kantoaallon päällä värähtelyjen fraktaalirakenne

energiavirtauksen pyörteiden sisällysluettelo on sinfonia kaunis kuin Moldau


parempi kuitenkin evoluution näkökulma alaspäin kohti syvyyttä mennyttä myyttien pimeyttä

hetken ilottelu suurella sykkeellä lämpimässä pintavedessä syvällä suuret kalat

bergsonilainen epätoivoinen kamppailu vajoamista väsymistä vanhenemista vastaan 

alitajunnan kerrostumiin lopulta hautautuu kivettyy jokainen kehityksen tarina


---


Descartesin olettamus "hyväntahtoinen jumala"

nyt riittää välinpitämätön mutta okkamilainen optimoiva ennustettavissa oleva

syvin viisaus takaisinkytketty häilyvimpään syntyyn kaikkiallisesti kaikkivaltiaasti

kokonaisuuden säätö pisimmästä aallonpituudesta lyhimpään uoman oikaistuminen yli sfäärien


vitaalisessa muutoksen maailmassa kaikki on epävarmaa

edistyvälle elävälle maailma on tuntematon kätkeytyvä vaaroja täynnä

mitä säätöinsinööri nykykyynikko ei kuitenkaan voi epäillä

negatiivisessa takaisinkytkennässä elää ihmeitätekevä viisaus


tuloksena seesteinen merimaisema

ikuinen tasapaino kuolleiden vajotessa pohjaan fossiloituessa sedimenttiin

tarinan pelastamiseksi ajan kulun ylläpitämiseksi

seuraavaksi yllätys kala hyppää vedestä kuin jumala koneesta



Seuraavaksi:


Kommentit

  1. Niin, Nikola Teslaa taas mukaillen:
    "jos haluat löytää mentaalisen universumin salaisuudet
    ajattele merkitysenergian ja värähtelytaajuuden termein!"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Herakleitoksen fragmentit", näytepiste 2

"Iloinen tiede", näytepiste 2

"Idiootti", näytepiste 2