"Solaris", näytepiste 2

Stanislaw Lemin psykologisessa tieteisfantasiassa (1961) keskeisessä roolissa on "tietoinen meri". -- Mitä tämä voisi tarkoittaa, miten sellainen hajautuneessa hahmottomuudessaan voisi esimerkiksi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa? -- Solaris kommunikoi suoraan tarkkailijoidensa alitajuntaa manipuloiden ... taas, ajatusten toisintaminen saa asiat eloon mielessä ... ne peitetyimmät kauhut inkarnoituvat omassa todellisuudessani ... ja pelottavin kysymys: mitä se ajattelee minusta! 


taas herääminen pimeässä metsässä nuotion sammuttua

märkänä kurjana sateen kastelemana

aamu-uinnilla sukellus kokonaisvaltaiseen todellisuudentäyttävään kylmyyteen

pimeys syvyyden päällä


uusi oivallus havahtuminen taas toiseen todellisuuteen 

vitaalitodellinen laajennettu empatia vesikin on elävä kai siis myös vuorovaikuttava

millainen on tietoinen meri

ilman aistimia ja toimilaitteita?


"yksikään ihminen ei ole saari"

mutta ihminen on kala

ihminen on meri ja vesi

ei mitään tai mieluummin kaikki


"olemassaolo edeltää olemusta"

tietoisuus ennen ominaisuuksia

puretaan syntysana "millainen" ensin osiin

ennen sukellusta eksistentiaaliseen singulariteettiin introspektion äärimmäisyyteen


---


mitä tietää kala vedestä?

klassinen kysymys

niin mitä tietää yksilö yhteisöstään jonka ympäröimänä elää 

ihmisyyden, ajattelun ehto ... kielikin kun on opittua sosiaalista muodostetta


hajautunut todellisuus on purettava koottuihin parametreihin

yhteen muuttujaan kiteytyvät ainakin koettu paine ja lämpötila:

yhteisöllinen sitovuus puristava pakko olla näkymätön

pätemisen piiskaavuus polttava pakko näkyä 


on valittava oma rooli olemisensa tapa

syvemmällä vähemmässä pöhinässä kylmässä ja pimeässä

tai lähempänä pintaa aktiivisena toimijana lämpimässä ja valossa

mahdollisuus väläyttää omaa kiiltävää kylkeä egojen kisailussa


"aallon alla aalto uus"

toinen näkökulma taajuusasteikolla liikkeet hidastuvat alhaalla

virittää koko jatkumon pohjan nollataajuudesta veden läpi taivaan äärettömään

kuin siinä napa-nolla -diagrammissa


yhteisö tarjoaa turvan viskositeetin "kohtuullistetun determinismin"

Laplacen demonin hellä kaitseva käsi rauhoittaisi Schopenhauerinkin

keskittämällä enemmän vimmaa voit muuttaa suuntaa mihin vedessä kuljet

symmetria tasapaino sama "naapuritarinoiden" rajoittavuus menneessä ja tulevassa


läpi koko fraktaalisen todellisuuden vaikuttaa läpikuultava ylösvetävä valo

itsensätoteuttamisen halu uteliaisuuden mahdollisuus olemisen vapaus elämän lupaus

ja alasvetävä painovoima kohti ikuista sedimenttiä

pimeys kuolema unohduksen armahdus


---


mitä tietää vesi kalasta?

yhteisö yksilöstä hajautunut hahmoton systeemi keskitetystä rajallisesta toimijasta

ja miksi siitä välittää?

se on kaiken muutoksen aikaansaaja elinkelpoisuuden takaaja tai tuhoaja


"merellä ei ole muistia"

pelkkä ääretön dynamiikan jatkuvuus

tarvitaan konkreettinen tässä ja nyt karppi tarttumaan hetkeen anturit ja toimilaitteet

rajapinta kohti todellisuutta aikaa ja avaruutta


visualisointi analogiana

ääretönulotteisen projisointi yksinkertaisemmaksi ymmärrettävämmäksi

tilavuuden esittäminen reunana

pintana rantana pohjana


näkyvinä pinnan aaltoina

minkälaiset heijastukset reuna aiheuttaa kenttään

"symaattinen" analyysi kuin polynesialaisilla

hahmontunnistus on taikuutta kunnes kuuntelet radiota


miltä näyttää kun yhteiset tarinat katkeavat kulttuurin reunassa

impedanssien yhteensopimattomuus estää merkitysenergian välittymisen

sisällä koheesio keskinäinen luottamus ulospäin pintajännitys kulttuurinen torjunta

yhteensopimattomia kuin öljy ja vesi


jos kuitenkin systeemiset mielet synkronoituvat

pelottava outolaakso alkaa resonoida kommunikoi myös takaisinpäin

sovittuu tarkkailijan malliin alitajuntaan

omine ehtoineen: kaiken on oltava läpinäkyvää selvää kuin vesi


---


mitä sitten tietää vesi vedestä, meri merestä ... kala kalasta?

kerroksellinen tietoisuuksien fraktaalimalli on romahdutettava

mielensisäinen torjunta suojakuori ohitettava sykkyrät suoristettava

tätä kai Solaris vilpittömyydessään paremmassa tajuamisessaan hakee


ymmärtääkseen toista tietoisuutta täytyy ymmärtää omaansa

syviin vesiin tarvitaan kai jonkinlainen syvyyspsykologinen psykoanalyysi

näkyvän kiiltävänvalkean jäävuoren näkymätön puoli suurempi pimeä ja kylmä

sartrelainen inho mielen pohjaliete joka joskus pulpahtaa pintaan


esimerkkipulpahdus: miksi minulle järjen ihmiset ovat idiootteja?

torjutun avaaminen minäkin äänestin vihreitä ovat kuin peili kiillossaan

olin myös kympin oppilas hymyilevä opettajan lellikki

persoonaton tapetinvärinen sieluton sietämätön ... ammottavan tyhjä


kun paukut ei riittäneet

täytyi karsia herätteitä kaventaa kanavaa keskittyä olennaiseen arvosanoihin

hukkumisen tunne kaikin keinoin ylöspäin vaikka muita painaen

kieroonkasvanut konstruktivismi itseaiheutettu autismi


muiden hämääminen 

"neron eksentrisyys"

vaikka vain

pelkkä omituisuus


itselle valehtelu

liian kaamea totuus

en olekaan nerokas

oikeastaan melko keskinkertainen


sudokut sen lopulta paljastivat: toiset ovat matemaattisesti ylivoimaisia

jouduin myöntämään itselleni päättelyketjuissani erottelukyvyssäni on rajoitus

vaikka kuinka pinnistän en näe terävästi kaikki jatkuvaa kuin sumun pyörteissä

tämä on ainoa todellisuuteni ... sieltä oli löydettävä totuuteni oma olemiseni


neuropsykologin mukaan ajattelunikin jumittaa

pyörii samassa silmukassa

kuin pisarat hakkaisivat kalliota vastaan

onneksi lopulta toinen antoi periksi fiksumpi kai väisti vesi otti riemuvoiton


---


miksi sitten kukaan muu ei ole löytänyt koskematonta paratiisia elämän puutarhaa

niin, ehkä näkijäksi vaaditaan supersankari Vesijänis kuin Kaloiksi mereen 

joka hetki kaikessa kokevaksi kirvelevän suolaveden sameuden

siis ... supervoimana idiotismi



... Onneksi en näitä ymmärtänyt, olisin ehkä luovuttanut liian aikaisin. -- Mukavaa että "ajan metafysiikkaan" tuli dokumentoiduksi muutostila paljaimmillaan ... ja nyt oivalluksen jälkeen on jo alkanut mielen harjausprosessi, takkujen oionta ja pinnan kiillotus. Häpeälliset historiat peitetään hienojen nimien alle pikaisesti takaisin piiloon: niin, "epäideaalisen havaitsijan kybernetiikkaa" hallitsee nyt uudenlainen "vitaalis-heisenberginen epätarkkuusperiaate"!


Seuraavaksi:


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Herakleitoksen fragmentit", näytepiste 2

"Alkeet", näytepiste 2

"Loogis-filosofinen tutkielma", näytepiste 2