"Muodonmuutos", näytepiste 2

Franz Kafkan pienoisromaani vuodelta 1915 on outo: siinä päähenkilö herää sängyssään "suunnattomana syöpäläisenä", joka tuskin pääsee kitiinikuorensa alla juuri käännähtämäänkään. -- Kuulemma "... teos pysyy koko ajan melko mysteerinä, asioita tai tapahtumia ei avata ja paljon jää tulkinnan varaan" ... no tässä tulee vielä uusi tulkinta, omassa maailmassani yllättävän tosi ... kafkamaisessa absurdissa hykerryttävässä todellisuudessani.

edellistä eksploosiota kompensoi imploosio

supernovasta jäljelle jäävä valkoinen kääpiö

vauhtisokean kusipäisen loiston sijaan sisäisen pimeyden konkreettinen todellisuus

itsesääli ... ei vaan itseinho häpeä

näen itseni ulkoa päin

kuoleva kurtistuva kuori ruumis ja sielu

liian myöhäistä selitellä pyydellä anteeksi keneltäkään

näillä mennään

---

... mutta ei vielä

"itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa haikeassa vaikeassa" ...

deprivoitunut mieli kiertää kehää identiteetti äärevöityy erakoituu ärhäköityy

muiden silmissä Nosferatu Nostradamus tohtori No

onnen kauppamiehillä pikapelastus tarjolla meta

uljaassa uudessa maailmassa virtuaalitodellisuus metaversumi on mahdollisuus unohtaa 

some on uljaan uuden maailman soma-huume peukutus piikitys pään sotkevat virtuaaliaistimukset

minulla kuitenkin edelleen avatarena torakka

hiljaisuudessani kadonnutta aikaa etsimässä yhä syvemmälle syntyihin

oma odysseiani autiossa avaruudessa henkilökohtaisella aniarallani

monoliittia katsellen näen pelkkää pimeyttä en enää ymmärrä edes television viihdeohjelmia myötähäpeä

mutta metamorfoosin kynnyksellä surkea toukka kuplautunut kotelo ehkä muuttumassa monimuotoiseksi perhoseksi

---

havahdun: entä jos muut ajattelevat samoin?

puristamisen tiristämisen jälkeen tajunneet oman tyyhjyytensä pohjattoman huonoutensa

suomalaisen orjakansan kulttuurisena alkusyntynä on kaikille tuttu tunne ylimaallinen häpeä

yhteisön synty tapahtuu alhaalta oivalluksen helpottavana nauruna samassa veneessä ollaan

uudelleenherääminen katson uusin silmin todellisuutta pakko uskaltautua armoille

ihminen lajityypillisesti sosiaalinen olento ajatus sisäistettävä konkretisoitava

joukko yksilöitä ei vielä yhteisö vaatii heittäytymistä luottamista

oman täydellisyyden hylkäämistä

joukossa tyhmyys tiivistyy laajenee terä tylsyy järjen leikkaus muuttuu merkityksen puristukseksi mielekkyydeksi

tyhmyyden suojakuori koossa pitävä turvaverkko suojaa hulluudelta suodattaa kohinapiikit mutta myös välähdykset

epätäydellisyys täydellistyy ajattelu puuroutuu tarkka kausaalipäättely korvautuu suurten virtausten akveduktiolla

anteeksiantaminen itselle ja muille pitkämielinen suhtautuminen joukon hysteriaan miksei aniaralla voisi olla hauskaa?

ajan metafysiikan huipennus: "yleinen subjektiivisuusteoria" -- emergenttien yhteisöjen malli

yhteenvedoksi ymmärryksen takaisinkytkentä ajan laajin pyörre kreikkalaisesta kulttuurista nykypäivään

lähtökohta lapsen ikuinen nyt erilliset aikavälähdykset tämän jälkeen pisteestä pisteeseen kausaaliajattelu

välissä Newtonin ajatustyökalut differentiaalilaskenta mahdollisuus päästää irti jatkuvasti virtaavaan muutokseen

lopuksi teoretisoinnin kiteytykset oivalluksen askeleet kohti holistista akveduktiota kuin Zenonin problematisoinnit ...

Zenonin ensimmäinen paradoksi (nuolen lento) -- jo tuttua:

jokaisella ajanhetkellä nuoli on paikallaan ... niinpä nuoli ei voi ensinkään liikkua

mutta todellisuuden perusta ei olekaan staattinen piste vaan jatkuva muutos derivaatta veden jatkumo ja hitaus

ei presentismi enemmänkin eternalismi ei näkyvä digitalisaatio vaan näkymätön analogisaatio paineen läpitunkevuus

Zenonin toinen paradoksi (Akilleus ja kilpikonna) -- se avainpointti nyt:

kilpikonnalle annetaan etumatkaa ... kun Akilleus on kyseisessä kohdassa kilpikonna on edennyt hieman

... tämän toistamisen prosessi uusiutuu äärettömästi ... niinpä Akilleus ei voi koskaan saavuttaa kilpikonnaa 

subjektiiviset merkitykset summautuvat machilaiseksi yhteisajaksi ja kolmiulotteiseksi yhteisön relevanssimassaksi

kilpikonnan subjektiivinen aika loppuu kun Akilleus miekkoineen saavuttaa vaikka uhrin koko elämä tiivistyy filminauhaksi

ei saa sitoutua paikalliseen aikakehykseen kilpikonnan yksi elämä vain merkityspiikki joka suodattuu aikojen keskiarvoon

konformismi parviäly näyttäytyy systeemisenä viskositeettina ja koheesiona holistinen kausaliteetti biljardipalloanalogiana

kalakaan ei tiedä joka puolella ympäröivästä vedestä kulttuurinkokoisesta kuplasta jaettujen merkitysten avaruusaluksesta

fysikaalisessa maailmassa matemaattinen kuvaus

paljon yksilöitä laadulliset muuttujat reaaliarvoisiksi suurten lukujen laki jatkuva normaalijakauma analogisoituminen

mutta tämä ei vielä mitään

jopa aikamuuttuja sumeutuu ei mitään kiinteää nykyhetkikin jakauma

laajennetaan vielä kompleksiarvoisuus täyttää aukot

vaihe-erot imaginääriosaksi valmiit laskusäännöt tarjolla

kompleksiset eksponenttifunktiot ketjutettujen derivointien potenssisarjojen syklinen sulkeuma

analyyttisten funktioiden mahtava maisema

kompleksimuuttujat neokybernetiikan luonnollinen yleistys

esimerkkinä politiikka ihmisenmittaisia pyrintöjä kyberneettistä optimointia yhteiskunnan kuhinassa

mallissa (sivu 66) u häilyvien yksilöiden aktiivisuus x emergenttien yhteisöjen aktiivisuus ominaisvektorit energiaväyliä

yksilöiden "polkuintegraalit" abstrahoituvat integroituvat summautuvat romahtavat reaaliseksi

ei absoluuttista aikaa nykyhetkeä mennyt tuleva saumaton mieli virtaa esteettä yli sukupolvien

yksilön järki oksymoroni ei mahdollinen ensinkään yksityinen kieli on mahdottomuus

äärimmäinen inverssi ihminen on kenttä näkymätön kokonaisuus

protagoraan yleistys "yhteisö on kaiken mitta"

luottamus kaikki noudattavat yhteistä mallia sinisilmäisesti optimoimatta omaansa

yhteisöllinen kvanttitietokone mahdollinen kun jokainen toimii hajautetusti

systeemin sisällä vääjäämättömät vaihe-erot vaikka systeemien välillä olisi impedanssisovitus 

mutta kuitenkin monikulttuuri romahtaa monokulttuuriksi

mittauksessa äänestyksessä "aaltofunktiot" romahtavat realisoituvat tässä ja nyt

merkitysenergian määrät aaltojen vaiheet keskimääräistyvät reaaliluvuksi machilaisessa yhteisajassa

moodin energian maksimi neliömuoto käyttäytymismallin relevanssi normeeraamaton bornilainen todennäköisyys

siis samat tulkinnat kuin kvanttimaailmassa ... aalto-hiukkasdualismi yhteisö-yksilödualismina

mikromaailmassa kvanttitodellisuudessa

Feynmanin polkuintegraalit voidaan ehkä pukea kybernetiikan kehykseen samat ominaisarvot jylläävät täälläkin?

makromaailmassa maailmanavaruudessa

äärimmäisenä kaiken merkityksen inkarnoitumana machilainen objektivoitunut fyysinen havaittu todellisuus?

ajan ominaisuudet avain "kaiken kaiken teoriaan" pienen ja suuren ja monimutkaisen mallitukseen

yleisen suhteellisuusteorian vastineena havaitsijoiden epätäydellisyyden ylistys "yleinen subjektiivisuusteoria" 

toimijoiden erivaiheisuus ajan jakautuneisuus "erilainen epätarkkuusperiaate" irrottaa emergenssiin

kehykseksi tarjolla yhtenäisteorian uudenlainen "kyberneettinen spektri":

parametrina takaisinkytkentäsilmukan taajuus muodostuu rakenteiden jatkumo

kvanttimaailman nopeat taajuudet romahtaneet ulottuvuudet oikaistuneet syklit laadullinen muuttuminen ajattomat kaavat

ihmisenmittaiset taajuudet takaisinkytkennät hallitsevat evolutiivinen käänteisaika merkitykset kertyvät elämän kaistalla 

taajuudeton avaruuden multiversumin kuplinnan aikaskaala vielä räjähdysvaiheessa ennen ensimmäistäkään takaisinkytkentää

vielä selvennys tilastotieteen yhteenveto matematiikkaan vinksahtaneille

populaatio luonnon erikoisinnovaatio organisoida rinnakkaiset simuloinnit optimoinnin kokeilut ilman synkronointia

oletuksena riittävä muuttumisen hitaus stationaarisuus joukkokeskiarvon vastattava aikakeskiarvoa elämän syklien jatkumoa

laskennan haasteet ratkaistu erikseen ajasta löysätty täsmällisyydestä tingitty tyhmyyden vaikutelman uhallakin

mentaalisessa maailmassa intuitiivinen kuvaus

miltä tuntuu miten tulkita vähittäinen vaiheittainen mielen kehitys ... kuin zeniläinen valaistumisprosessi

"ennen zeniä kalliot kasvit ihmiset erikseen ... zenin aikana sekoittuvat ... zenin jälkeen taas kalliot kasvit ihmiset"

subjektiivisen ajan ymmärrys kehityksen hahmotus tietenkin taas analogioiden kautta 

jatketun tietoisuuden syntyprosessi ensin minä tässä nyt

aluksi kuin sumu ei suuntia ei aikaa kaikki harmaata pyörteet hahmottomia pelkkiä kylmiä merkityksen pisaroita 

satunnaisia pinnallisia nimiä kuin kielen symbolit ilman kytkentöjä keskinäisiä riippuvuuksia dynaamisia voimavaikutuksia

vähitellen hahmottuu kaikenkattava sumea rakenteeton heideggeriläinen maahan sidottu huoli halu eteenpäin

sumu alkaa kohota valon energian suunta näkyä mihin suuntaan ponnistaa löytöjen järjestymisen optimismin aikaa 

muistiin kertyvä merkitys ajan dominanssi oppiminen evoluutio ekolokerot kokonvaltainen neokybernetiikka

pienessä maailmassa ei reunoja pelkkiä voimia voidaan keskittyä vain yhteen aikaskaalaan kerrallaan

ylevä ajatus kaikki elämä on yhtä / kaikki on vain elämää / vain elämä kiinnostaa

ajan sumeutus epämääräistys ravistelu irti kiinteästä maasta kuin pilven muodostuminen yhteisön saaminen kellumaan

tavoite ei ajattelun terävärajaisuus vaan sovittuminen kudokseen menneen tulevan tasapainossa jatkuvassa täristyksessä tartuntakitkan linearisoinnissa

syvällisin metamorfoosi itsen inverssi "minä tässä nyt" sijaan kollektiivinen me rajattomassa avaruudessa ikuisessa ajassa

"eriytyvä subjekti ja objektivoituva todellisuus" välttämätön kehitysvaihe polulla kohti emergoituvaa yhteisösubjektia

universaali aistimusten aivosumu likinäkösyys likikuuloisuus likituntoisuus heijastuttava myös tieteenteossa

ihmistieteet eivät keskiarvoja sosiologia yhden muuttujan tilastoja

ei enää kiintopisteitä vaan kellutaan jousitetun emergenssin kannattamana

vihapuhekin disinformaatio voltairelainen ehdoton suodattamattomuus mahdollistaa relevanssin ytimen ja reunojen löytymisen

erityisesti filosofoinnissa voimat aktivoitava reunat koestettava muuten systeeminen autoimmuunisairaus kuolemantauti

poikkeukset vahvistavat säännöt variaatio täristää koettelee rakenteita värinä määrittää reunat

vitaalitiede edellyttää kokonaisvaltaista mielen koneiston aktivointia 

huumoria ja yhtä aikaa koteloita toukkia ja perhosia

kuolemanrajakokemuksista aukeaa uusi elämien kirjo

äärimmäisen nopeat ilmiöt miltei staattiset muutosilmiöt jo kuolleet

äärimmäisen hitaat ilmiöt miltei staattiset muutosilmiöt eivät vielä syntyneet

taajuuskaistan tarkastelu ihmismitan ulkopuolelta avaa rajattoman määrän uusia ekolokeroiden ekolokeroita

uudenlainen mielenmaisema ei olekaan staattinen kartta vaan dynaaminen sääkuva kaikkine äärisyvine elämän ihmeineen

fraktaalinen linearisoituva ihmisen malli samoin fraktaalinen maiseman malli ei tarvita muuta kuin ajattelun ajattelua

ihmisen havaintakoneisto erikoistunut hahmottamaan attraktorit hahmolakien yhteisliikkeen erottamiseen taustakuvasta

teorian todistus pelkistyy syväoivallukseksi: "metatis metandis" todellisuus on nähtävissä suoraan sielun silmien edessä

---

paluu kreikkalaisiin erottelu elämän liikkeen veden ilman tulen ja kuoleman pysähtyneen maan välillä ... höyry löyly?

emergentin järjestymisen pilvi oma elementtinsä taivaan muutosilmiö kipinöiden yhtyessä salamaksi pisaroiden sateeksi?

kvintesenssi viides elementti eetteri morfinen kenttä energiapurkauksen ilmentymänä välähdys jyrähdys yli ulottuvuuksien?

yhteensattumako morfinen resonanssi "viides prinsiippi" systeemiajattelu oppiva organisaatio?

ajan metafysiikka arvoitusten selittäjä sateenkaaren seeste värien voitto voimien tasapaino myrskyn pimeyden jälkeen

pythagoralaisten mystikoiden pohtijoiden sfäärien ikuinen harmonia ja dissonanssi ajatusattraktorien viritys kutitus

näkymä pinnan alle ajan olemukseen taajuuksien syväymmärrykseen syvähenkiseen elämään sukelluksen henkeäsalpaavuuteen

yksilöiden kuplista yhteisön vaahtoamiseen kulttuurin monimuotoisuuteen meren kohinaan afroditen kauneuteen

suurimpaan oivallukseen

syvimmän ilon pursumiseen 

Spinozan luonnon toteutumiseen

ajasta ikuisuuden metafysiikkaan

Viimeiseksi:

"Kalevala", näytepiste 2