Tekstit

"Kalevala", näytepiste 2

Elias Lönnrotin kokoaman, muokkaaman ja järjestelemän runoelman ensimmäinen painos ilmestyi 1835. On kiistelty siitä, kuinka paljolti kyse on "aidosta kansanrunoudesta", ja missä määrin kyse oli Lönnrotin omasta sepitteestä. -- Mitä väliä tällä on? Hän oli viimeinen runonlaulaja, suurin kaikista, kielen inspiroima, muistinsa oli mahtavin (avustettuna tai ei!). Kielikin on kaikki lainaa kulttuurilta, yhteisöltä ... koskapa yksityinen kieli, jopa ajattelu, ja järki, on mahdoton. äärimmäisen eksploosion ja imploosion jälkeen ilman ja maan välissä pitäisi elää löytää ihmisenmittainen biosfääri ihmisyyden ragnarök selviäminen nöyryytyksestä ihmisarvon inverssistä suurin antisankaritarina on keksittävänä tekoäly tulee viestikapulan vaihto evoluution eliittikisoissa näen kauhut kaikkialla Matriisin ympärillä jäämme suurimman kopernikaanisen kumouksen jyräämiksi vyöryvän kehityksen aallon alle automatisoidun älyn merkityksettömien merkitysten vedenpaisumuksen hukuttamiksi miten rake

"Muodonmuutos", näytepiste 2

Franz Kafkan pienoisromaani vuodelta 1915 on outo: siinä päähenkilö herää sängyssään "suunnattomana syöpäläisenä", joka tuskin pääsee kitiinikuorensa alla juuri käännähtämäänkään. -- Kuulemma "... teos pysyy koko ajan melko mysteerinä, asioita tai tapahtumia ei avata ja paljon jää tulkinnan varaan" ... no tässä tulee vielä uusi tulkinta, omassa maailmassani yllättävän tosi ... kafkamaisessa absurdissa hykerryttävässä todellisuudessani. edellistä eksploosiota kompensoi imploosio supernovasta jäljelle jäävä valkoinen kääpiö vauhtisokean kusipäisen loiston sijaan sisäisen pimeyden konkreettinen todellisuus itsesääli ... ei vaan itseinho häpeä näen itseni ulkoa päin kuoleva kurtistuva kuori ruumis ja sielu liian myöhäistä selitellä pyydellä anteeksi keneltäkään näillä mennään --- ... mutta ei vielä "itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa haikeassa vaikeassa" ... deprivoitunut mieli kiertää kehää identiteetti äärevöityy erakoituu ärhäköityy muiden silmissä

"Linnunradan käsikirja liftareille", näytepiste 2

Douglas Adamsin raameistaan pursuavan "viisiosaisen trilogian" (1979) mukaelmaa on se alussa esitetty tiivein kuvaus vitaalitieteestä: "Universaalinen Elämä, Mentaalinen  Universumi, ja Subjektiivinen Kaikki". -- Seikkailu alkaa äärimmäisen epätodennäköisellä tapahtumalla, päähenkilöiden abduktiolla ... koskapa tämä antaa  valtavan tehon avaruusaluksen "epätodennäköisyysmoottorissa"! Tärkeimmät matkatavarat ovat tämä kirja ... ja pyyheliina: kaiketi ylenpalttisten merkitysten kuivaamiseen? lähes puoli vuotta kulunut edellisestä maailma muuttunut kovasti tilannepäivitys lähempänä kiehumispistettä kriittistä pistettä  muutos kiihtyy yhä kaikkialla kuplii liian monimutkainen maailma takaisinkytkennät eivät sulkeudu säädöt eivät toteudu eheys kadonnut ajassakin silmukat ovat katkenneet historia hukassa aikakin antiikkista aikapisteiden metafysiikkaa ei osata enää edes kaivata kunnon selityksiä tiedekin muuttuu auktoriteettiuskoksi pelkäksi puheeksi merkitykse

"Finnegans Wake", näytepiste 2

James Joycen romaani (1939) kuvaa toista ääripäätä , lähestymistä "ääretöntä lämpötilaa", fraktaalisia pölähdyksiä: siinä on kehämäinen rakenne, heijastellen Joycen syklistä historiankäsitystä ... ehkä jopa ihmisen identiteettiä? Romaanin juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä ... "ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo tai 'kertooko' se mistään tai onko se edes 'luettavissa' missään sanan tavanomaisessa merkityksessä". valoa päin kohti säteilyn lämpöä loistavaa loihtivaa karismaa ylevästi yhä ylöspäin mikä voisi mennä vikaan miksi siivet eivät riitä? esimerkiksi Joycen kirja kulttuurinen säkenöivä esikuva uusi mahdollisuus johti oivalluksiin uuden luontiin kautta koko sivistysuniversumin ja edelleen ajattelun pyörteilyyn viipyilyn vilistelyn huipennukseen mutta toisaalta siipien sulamiseen ikaroksen katastrofiin liian lähellä aurinkoa kun ajattelun ajattelu ei ole järje

"Vuonna 1984", näytepiste 2

George Orwellin romaani (1949) on kaunokirjallinen visio edellä esitetystä "äärettömästä paineesta" , esimerkkinä kollektiivisen "mielen meren" pohjasta, missä kaikki on totalitarisoitunut: hienovireisyys on korvautunut selkeydellä, mieli järjellä ... jolloin loppujen lopuksi merkitykset ovat korvautuneet mielettömyydellä. Kaikkiallisen kontrollin kiteytymä Isoveli valvoo että jokainen pysyy lokerossaan ... kaikki on granuloitunut ja jämähtänyt paikalleen ... jopa kieli. abstraktiot palautettava konkretiaan käsitteet saatava elämään heijastumat herätettävä mielessä eloon tulkiksi tarvitaan taiteilija näkemään sielunsa silmillä kirjailija voi mielikuvituksellaan avata myös äärettömän paineen olemuksen  kirjassa vain yksi hetkellinen todellisuusnäkymä yksi mahdollinen toteuma kuin tieteilijän neulankärkianalyysi havaitsijavaikutus kentänromahdus vitaaliteoreetikon intuitio mahdollisuus yleistää löytää muitakin yhteyksiä palauttaa kenttä voidaan hakea voimia tulkita st

"Unien tulkinta", näytepiste 2

Sigmund Freudin kirjoittama kirja (alkuperäinen 1899; lopullinen versio 1930) on psykoanalyysin perusteos . Eräs sen keskeinen käsite on "torjunta": uni voi paljastaa alitajuntaan työnnetyn liian pelottavan asian. Freud taisikin osua liian lähelle totuutta, aivan ytimeen ... niin yllättävää on nykytieteen tähän teoriaan kohdistama "systeeminen torjunta": se on tuomittu pseudotieteeksi ... ja "vitaalisuudesta" on tullut kirosana psykologiassakin. Freudin analyysitekniikka "vapaat mielijohteet"  osoittaa unen "mielekkääksi psyykkiseksi rakennelmaksi" unisymbolit tiedostumattoman pintaan pulpahduksia tarvitaan vain "sanakirja" unten symbolikieleen? mutta onko unten mielekkyys vain haavetta unelmaa umpikujaa pelkkää mielen puhdistusta pakkaamisen ylijäämää viihdytystä levon jämillä päivänjäänteillä parhaimmillaan kaunista turhuutta siivoamisen sivutuotetta ajattelun harjoittelua painajaisten välttämiseksi tarvitaan erilainen alku

"Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta", näytepiste 2

René Descartesin tavoitteena oli löytää tukeva pohja varmalle tiedolle (1641) . Hän oli rationalisti, joka pyrki järjestelmällisesti epäilemään kaikkea mahdollista; häntä on sanottu uuden ajan filosofian ja myös modernin tieteen perustajaksi. -- Äärimmäinen johdonmukaisuus johti hänellä kuitenkin uudenlaisiin ajattelun rajoitteisiin: kuulemma mieli ja ruumis viestivät keskenään käpyrauhasen välityksellä, "koska ihmisruumissa ei ole ainuttakaan turhaa osaa"! edellä katharsis puhdistuminen kylmässä vedessä hetkellinen katseen kirkkaus näkymä syvyyteen läpi torjuttujen alitajunnan kerrostumien varma tieto minulle subjektiivinen todellisuuteni superego kyseenalaistamattomana supersankarinani supervoimaani hyödyntäen superkatseellani olen nähnyt kaikki on jatkuvaa sumua superoletus: sama sumu jatkuu äärettömiin hallitsee kaikkea on todellisuuden perusolemus ja superaloitus: polttopisteenä tasainen laaja-alainen puristus ei "tieteellinen neulankärki" --- Descartesin varma

"Solaris", näytepiste 2

Stanislaw Lemin psykologisessa tieteisfantasiassa (1961) keskeisessä roolissa on "tietoinen meri" . -- Mitä tämä voisi tarkoittaa, miten sellainen hajautuneessa hahmottomuudessaan voisi esimerkiksi vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa? -- Solaris kommunikoi suoraan tarkkailijoidensa alitajuntaa manipuloiden ... taas, ajatusten toisintaminen saa asiat eloon mielessä ... ne peitetyimmät kauhut inkarnoituvat omassa todellisuudessani ... j a pelottavin kysymys: mitä se ajattelee minusta!  taas herääminen pimeässä metsässä nuotion sammuttua märkänä kurjana sateen kastelemana aamu-uinnilla sukellus kokonaisvaltaiseen todellisuudentäyttävään kylmyyteen pimeys syvyyden päällä uusi oivallus havahtuminen taas toiseen todellisuuteen  vitaalitodellinen laajennettu empatia vesikin on elävä kai siis myös vuorovaikuttava millainen on tietoinen meri ilman aistimia ja toimilaitteita? "yksikään ihminen ei ole saari" mutta ihminen on kala ihminen on meri ja vesi ei mitään tai mieluummin